Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan
ja hiutale sulaa lennostaan.
Ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.
Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan.
Hän on torttu ja luumu runsaus,
hän on herkullisin aistimus.
Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmellys hankien.
On piippalakkeja silmissään,
ja tähden hymy ja riemu jään.
Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkon kellojen totisuus.
Hän on nauru ja salainen supatus,
ja kirkas tiukujen kilahdus.
Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaa.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo,
hän kerkeä, kukkiva joulun tuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti